Anu Silvennoinen esittäytyy!

Miksi flamenco? Mitä se sinulle merkitsee?

Flamencon ilmaisuvoimaisuus ja monimuotoisuus sekä musikaalisuus ovat tärkeitä tekijöitä siinä, miksi flamencon maailma imaisi minut muinoin ja jaksoi innostaa jatkamaan ammattiin saakka. Flamencossa kiehtoo ennen kaikkea mahdollisuus olla oma itsensä ja myös mahdollisuus sen julki tuomiseen. Tämä oli ensimmäinen ja vahvin havainto, minkä koin kun 16-vuotiaana vaihdoin balettitossut flamencokenkiin ja menin ensimmäisille tunneille. Tämä kokemus on edelleen tarkasti muistissani ja vahva merkkitekijä myös nykypäivän tekemiselleni.

Tänä päivänä flamenco on minulle ilmaisukeino, tapani kertoa minulle tärkeistä asioista sekä myös käsitellä erilaisia tuntemuksia ja tapahtumia elämäni varrelta. Musiikin ja tanssin yhteys – voimakas kokemus yhdessä tekemisestä. Se on myös yhteisöllistä, riemua siitä että kaikki puhuvat samaa kieltä ja ymmärtävät toisiaan.  

Omassa taiteellisessa työssäni olen tehnyt kokeellisempia juttuja ja tutkiskellut flamencon muuntautumiskykyä sekä omaa kykyäni laajentaa tekemistäni myös flamencon rajojen ulkopuolelle. Kunnioitan flamencon traditiota suunnattomasti ja varsinkin opetustyössäni pidän flamencon perinteisemmän muodon jakamista tärkeänä.

Millainen on flamencourasi?

Flamencotunneille menin ensi kertaa Tampereella vuonna 1993. Ensimmäinen opettajani oli Anna Haaranen. Seuraava opettajani oli Kaari Martin, jonka ryhmässä Compañía Kaari Martinissa myös tanssin usean vuoden ajan (mm. teokset Bernarda Alban talo ja La Kalevala).

Espanjalaisten opettajien tiiviskursseilla olen käynyt lähes aina kun sellainen on ollut tarjolla Suomessa (Tampereen flamencoviikko, Helsingin flamencofestivaali, Kuopio Tanssii ja Soi). Espanjaan matkustin ensimmäistä kertaa opiskelemaan vuonna 1999 ja sen jälkeen olen viettänyt siellä jaksoja n. kuukauden periodeista lukuvuoteen, jonka opiskelin Sevillassa 2006—2007.

Tanssipedagogin opinnot flamenco pääaineenani suoritin Tukholman Danshögskolanissa v. 2004—2006.

Olen toiminut tanssijana erilaisissa kokoonpanoissa Suomessa ja Ruotsissa sekä koreografina erilaisissa produktioissa n. kymmenen vuoden ajan. Merkittävimpiä omia koreografisia töitä ovat Toisaalla (2006), Seitsemän päivää, Soleá Online (2008), Otollista maaperää (2010) sekä Maalarin harmaa päivä (2011).

Opetustyötä olen tehnyt runsaan kymmenen vuoden ajan, pääasiallisesti Tampereen seudulla sekä kurssiluontoisesti muualla Suomessa.

Lasten opettamiseen ja erilaisten ryhmien kohtaamiseen sain syväluotaavan perehdyttämisen vetäessäni Väripaletti-työpajoja useissa kangasalalaisissa päiväkodeissa syksyn 2009 ajan.

Vuodesta 2009 olen toiminut Tampereen flamencoviikko -festivaalin taiteellisena johtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Pyrin muutenkin omalla toiminnallani viemään flamencon asemaa eteenpäin ja tuomaan sille entistä laajempaa tunnettavuutta ja näkyvyyttä.

Ikimuistoisin flamencoelämyksesi?

Syvästi vaikuttaneita esityksiä on monia ja niistä on vaikea nimetä yhtä. Yksi mahtava mieleen painunut hetki on vuoden 2001 Tampereen flamencoviikolta, kun yön pimeinä tunteina syntyneessä juergassa Miguel Poveda lauloi Telakan terassilla Chicuelon komppaamana heinäkuisessa yössä. Siinä oli flamencon olennaisin henki hyvin vahvasti läsnä.

Itse tehden jollain lailla tärkeitä ja merkityksellisiä ovat olleet kaikki omat teokseni. Ehkä oman ensimmäisen sooloteoksen (Toisaalla 2006) voisi nostaa sen hetkisessä elämässäni ja urallani erityisen merkittäväksi.

Compañia Kaari Martinin La Kalevalassa oli suurin tanssiryhmä, jossa olen toistaiseksi ollut tanssijana mukana. Se yhteinen lavakokemus kymmenen tanssijakollegan kanssa on todella vahva, ja sitä ei yksin tanssiessaan voi tavoittaa.  

Mikä tunneillasi on tärkeää, mitä taitoja tai tietoa haluat välittää oppilaille?

Minulle on tärkeää välittää flamencon musiikillista yhteyttä, eli tanssin ja etenkin flamencolaulun suhdetta toisiinsa – flamencon traditiota. Pyrin sisällyttämään tanssitunteihin myös jonkun verran flamencon teoriaa ja muuta lajitietoutta. Koen, että oma ymmärrys kulttuurista, jonka juuret ovat jossain muualla kuin Suomessa, syventää jokaisen tanssijan ja harrastajan omaa kokemusta harrastuksestaan.

Liikkeellisesti minua kiinnostaa etsiä kehoystävällisiä tapoja tehdä flamencoa, löytää liikkeeseen virtaavuutta kontrastina kovalle ja aksentoidulle liikkeelle.

Pidän tärkeänä, että oppilaat alkavat jo varhaisessa vaiheessa tuottamaan itse omaa liikkeellistä ja rytmistä materiaaliaan. Teoreettisen ymmärryksen kautta myös omien koreografioiden tekeminen helpottuu. Pyrin kannustamaan ihmisiä omaan tekemiseen ja luomiseen, omaan treenaamiseen ja oman henkilökohtaisen ilmaisunsa löytämiseen. Siten mielestäni flamencosta voi saada vieläkin enemmän irti.

Millä muulla elämänalueella voi hyödyntää jotain flamencossa opittua?

Konkretian tasolla oman kehon hallinta ja parantunut koordinaatio auttavat lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Rytmitajun harjaantuminen auttaa myös moneen asiaan, mm. kaikkeen muuhunkin missä ollaan musiikin kanssa tekemisissä. Kun on kerran onnistunut avaamaan itselleen flamencomusiikin salat ja rytmimaailman, moni muu rytmimaailma tuntuu sen jälkeen todella yksinkertaiselta.

Jotenkin jaksan uskoa myös siihen, että kaikki tanssi ja liike sekä musiikki tuo ihmistä jollain lailla lähemmäksi omaa sisintään – itsetuntemus kasvaa kehontuntemuksen myötä. Tämän myötä myös itseluottamus ja itsetunto kasvavat. Flamencossa on mahdollisuus ja vapaus myös erilaisten tunteiden ilmaisuun, ja se ei mielestäni koskaan ole huono asia!

Tanssi- ja taideaineiden käytöstä muiden aineiden oppimisen rinnalla on tehty jo useita tutkimuksia, joiden tulokset osoittavat että mm. tanssi lisää oppimisvalmiuksia.

Kehittyvä lapsi saa flamencon avulla mahdollisuuden tanssinriemuun, mikä on kaikkein tärkeintä, mutta samalla motoriset taidot kehittyvät, keskittymiskyky ja ryhmässä toimimiskyky paranevat sekä lapsi oppii uusia liikkeellisiä ja musikaalisia taitoja. Flamencotunnilla myös lapset saavat vapaan kanavan tunteittensa ilmaisuun.

Vinkkisi harrastajille

Konserteissa ja esityksissä käynti avaa silmät ja korvat flamencomaailmalle aivan uudella tavalla. Levyjen aktiivinen kuuntelu helpottaa musiikin ymmärtämistä. Myös videoiden katselu voi olla opettavaista, tai sitten ihan vain hauskaa, sekä valaisee samalla flamencon historiaa ja aikaisempia vaiheita. Nykyään videomateriaalia on netissä pilvin pimein, sieltä vain opiskelemaan.

Jos mahdollista, kannattaa myös matkustaa Espanjaan flamencon alkulähteille tutustumaan kulttuuriin, katsomaan esityksiä ja käymään tunneilla.