Anna Haaranen esittäytyy!

Miksi flamenco? Mitä se sinulle merkitsee?

Minun flamenconi on modernia flamencoa perinteitä kunnioittaen. Mikään ei ole ollut entisensä sitten Antonio Canalesin kurssin Tampereen Flamencoviikolla v. 1996. Pidän Canalesia vapauttajanani. Ennen tuota kuuden päivän kurssia lukuisat säännöt olivat kahlinneet mieleni ja kertoneet, mitä voi ja saa tehdä flamencossa. Antonion esimerkki ja asenne vapauttivat minut; mitä tahansa voi ja tuleekin tehdä, kunhan se tulee sydämestä, olet sataprosenttisesti sen takana ja se pysyy compásissa. Rytmistä en ollut tinkinyt aikaisemminkaan.

Flamencossa yleensä minua viehättää se, että tunteita ei pyritä peittämään vaan näyttämään. Kaikkia tunteita. Tietysti myös rytmi kiehtoo ja se suuri suvaitsevaisuus ja ymmärrys, mistä laulussa lauletaan.
 

Millainen on flamencohistoriasi?

Aloitin flamencoharrastuksen vuonna 1978 noin vuoden opinnoin Anneli Urosen koulussa Helsingissä. Vuodesta 1979 lähtien olen käynyt Espanjassa opiskelemassa. Kursseilla käyn joskus lomilla edelleen. Tärkeimpiä opettajiani ovat olleet Jerezissä Angelita Gomez ja Madridissa María Magdalena, Belén Fernández, Timo Lozano, Carmela Greco, Rafaela Carrasco. Tampereen Flamencoviikon tanssi- ja laulukursseille olen osallistunut vuodesta 1996 alkaen ja edelleekin ajan salliessa.

Olen esiintynyt eri flamenco-kokoonpanoissa vuosien varrella: Los Flamencos, Almas, Al Ajillo. Tampereen espanjalais-suomalaisen seuran Peña Primera -ryhmässä esiinnyin ahkerasti ja hoidin paljolti myös harjoituttamisen aina vuoteen 2000 saakka.

Opetin Helsingissä säännöllisesti vuosina 1985—89. Vuonna -90 perustin oman koulun Tampereelle ja syksyllä 2001 Hämeenlinnaan. 2004 aloitin opetustoiminnan myös Lahdessa. Lisäksi olen opettanut monissa muissakin kaupungeissa eri yhteyksissä (Jyväskylä, Lohja, Vaasa, Helsinki, teatterikoulut, Nurmes — Sukset Ristiin Susirajalla).

Olen näyttelijä (TeM, FIA). Teatterikoulun jälkeen olin vuoteen -95 asti kiinnityksellä Tampereen Työväen Teatterissa ja sittemmin freelancerina tehden keikkoja TV:lle ja eri teattereille. Kalle Kaiharin kulttuuripalkinnon sain vuonna 1992 sekä teatteri- että flamencoansioista.

Olen tehnyt koreografian "Pauke" yhdelletoista flamencotanssijalle (Tampereen Flamencoviikko -98). Vastasin flamencokoreografioista TV-sarjassa "Rakkauden tanssi", jossa myös näyttelin ja tanssin. 2001 syksyllä tein koreografian Tampereen Teatterin Doña Rosita-näytelmään.  Olen ohjannut kolme oopperaa: "Ruuvikierre" (Tampereen Konservatorio -98),  "Jackie O." (Tampereen Ooppera 2000) ja "Almira" (Stadia 2006),  joista kahteen jälkimmäiseen tein myös koreografiat.  Näyttelin ja tanssin Hämeenlinnan kaupungin teatterin "Carmen"-näytelmässä kaudella 2005—2006. Vastasin myös esityksen koreografiasta. Ohjasin (+koreografia) revyyn "Sihteeriköt"  Piramkille keväällä 2008. 

Tampereen Flamencoviikon järjestelyihin osallistuin vuosina 1996—2003, vuonna 2008 taiteellisena johtajana.


Mikä on ikimuistoisin flamencoelämyksesi kokien tai itse tehden?

Rocío Molinan esitys "Almario" Tampereen flamencoviikolla vuonna 2007. Perusteluna se, että joku tekee juuri sitä, mihin hänet on luotu. Esitystä katsoessani tuli sellainen tunne, että olisi rikos ihmiskuntaa ja ennen kaikkea taidetta kohtaan, jos hän ei juuri nyt tekisi juuri tuossa juuri tuota. Piste.


Mikä tunneillasi on tärkeää? Mitä taitoja tai tietoa haluat välittää oppilaillesi?

Opettaessa pyrin välittämään oppilailleni flamencon sellaisena kuin sen ymmärrän ja tunnen. Pyrin opettamaan flamencon rytmejä ja niiden ehdottomuutta sekä sitä tulkinnan vapautta, mikä tuon ankaran raamin sisällä on. Tanssissa minua kiinnostaa sen luonnollisuus, liikkeen jatkuvuus-virtaavuus-hengitys ja toisaalta voimakkaat kontrastit kuten tiukat tauot. Ajoitus!
 

¡Tervetuloa tulistumaan tunneilleni!