Sirkka Laitinen

Sirkka Laitinen esittäytyy

Intohimoni on flamenco ja erityisesti flamencolaulu. Flamencokitaran alkusoinnut sytyttävät minut aina; väsymys haihtuu ja olen elossa! Ja sitten on ihan pakko laulaa.

Aloitin flamencolauluopinnot 2013 Taija Tyrväisen johdolla. Opinnot jatkuvat edelleen, käyn lauantaisin Helsingissä Taijan ja kitaristi Otso Paasivirran laulu- sekä palmastunneilla. Taija pitää laulutunteja myös Tampereen flamencoyhdistyksellämme joka toinen viikko, totta kai olen niilläkin läsnä! Lisäksi hyödynnän mahdollisuuksien mukaan kaikki espanjalaisten flamenco-opettajien tarjoamat laulukurssit täällä Suomessa. Andalusiassa olen käynyt useasti katsomassa ja kuulemassa flamencoa ja aistimassa elämänmenoa, aurinkoa, tunnelmaa.

Tampereen flamencoyhdistyksellä säestän laululla joitakin tanssitunteja yhdessä kitaristi Toni Jokiniityn kanssa. Tanssitunneilla laulamista rakastan koska siinä saa olla yhteydessä tanssijoihin ja samalla saan toistojen kautta parasta oppia compaksessa pysymiseen. Flamenco on mitä hienovireisintä yhteistyötä laulun, kitaran, palmasin, mahdollisen cajonin sekä tanssin kesken. Siinä on sen kaikkein upein ydin: yhteispelissä, rytmin pyörteissä.

Flamenco tuli elämääni suhteellisen myöhään, vaikka olen lapsesta saakka rakastanut sitä nähtyäni ja kuultuani katkelmia elokuvissa ja tv:ssä. Nuorena ihailin sitä ujona kaukaa, en saattanut uskoa että voisin olla itse tekemässä flamencoa. Erityisen raastavan vaikutuksen minuun teki jyväskyläläisen leffateatterin hämyssä Carlos Sauran elokuva Carmen vuonna 1984. Minuun sattui aivan fyysisesti se, että en voinut olla mukana elokuvan näyttelijöiden kanssa tanssitunneilla ja fiestojen sessioissa! Vihdoin vuonna 2002 uskaltauduin tanssitunnille, ja siitä lähtien olen harrastanut flamencotanssia. Koko ajan kyti halu oppia myös laulua ja sain siihen tosiaan vihdoin tilaisuuden kuusi vuotta sitten kun Taija Tyrväinen tuli pitämään kurssin Tampereen flamencoyhdistykselle.

Rakastan myös laulamista yleisölle. Olen saanut tilaisuuden esiintyä joko tanssia säestäen tai soolona kitaristin ja/tai muun combon kanssa mm. Tampereen flamencoviikolla sekä Helsingin flamencofestivaaleilla, erilaisilla klubikeikoilla, muistotilaisuuksissa jne. Flamencon laulaminen on minulle ennen kaikkea puhdistava kokemus. Se on ripittäytymistä, terapiaa; flamencolaulussa viehättää sen "rumuus". Saan olla oma itseni täysin auki; huutaa ja itkeä pois surun, sairauden, syyllisyyden, kaipauksen, pelon, ahdistuksen, vihan, katkeruuden, kuolemankauhun. Vastaavasti saan myös laulaa pilke silmässä elämänilosta, kauneudesta, rakkaudesta ja naurusta.